Läskisoosin lyhyt historia


Vielä 1850-luvun puolivälissä ei läskisoosi ollut yleisesti tunnettu, mutta jo 1880-luvulla yleistynyt suolaläski eli Amerikan läski, myös masiinaläskinä tunnettu, josta valmistettiin paistinpannussa käristystä, alkoi yleistyä metsä- ja uittomiesten sekä teollisuusväestön ruokapöydässä.
Vuonna 1896 painetussa Keittokirja suomalaisille kodeille -kirjassa ei vielä läskisoosin ohjetta ole.
1900-luvun alussa läskisoosi perunoiden kanssa saattoi kuulua maaseudulla myös aamupalaan.
Kansan kotiruoka vuodelta 1910 on sisältönsä puolesta jo kohtalaisen moderni, mutta läskisoosin ohjetta ei siitäkään löydy, sen sijaan kylläkin silavakastikkeen eli sipatin ohje. 
Vuosina 1918-1920 Suomelle toimitettu Amerikan apu käsitti viljan lisäksi läskiä, joka tunnettiin nimellä Wilsonin pinta. Nimi saattoi tulla Woodrow Wilsonin, tai Wilson´s laarditehtaan mukaan. Wilsonin pinta oli joko puhdistettua laardia tai, kuten joissain lähteissä mainitaan, sianlihaa jonka rasvakerros oli jopa 10 cm.
1920 ja 1930-luvulla sianlihakastike oli jo yleinen ruokalaji sekä työläis- että toimihenkilöperheiden ruokapöydässä.
Yli 600-sivuinen teos Keittiökirja (WSOY, 1927) sisältää jopa kaksi silavakastikkeen ohjetta. Ensimmäinen versio sisältää savustettua sianlihaa, vettä ja vehnäjauhoa. Toinen tuoretta sianlihaa, vehnäjauhoa ja nesteenä maitoa tai kermaa.  Perinteisenä läskisoosina niitä ei voi kuitenkaan pitää.
Vihdoin Pienviljelijäemännän keittokirjassa vuodelta 1932 (WSOY) on sianlihakastikkeen ohje. Vuoden 1933 Kotiruoka-keittokirja ei tunne läskisoosia eikä sianlihakastiketta, mutta sipatti-ohje kirjassa on.
Vasta 1950-luku näyttää olleen varsinainen läskisoosin vuosikymmen. Läskisoosi oli ykkössijalla suomalaisten suosikkiruokalajeista. Onkohan niin, että suurista ikäluokista tuli niin suuria juuri läskisoosin voimalla. Näyttää vahvasti siltä, että läskisoosin suosio ja syntyvyysluvut kulkevat käsi kädessä.
 
Wilsonin laardiämpäri
 

Useista lähteistä koonnut: Apulaisvarapääsihteeri

Suuret kiitokset Helsingin Kaupunginkirjastolle heidän antamastaan avusta:
http://www.kysy.fi/


Lisätty 29.5.2014

Sanan "masiinaläski" olen kuullut joskus lapsena, mutta en ole löytänyt sitä mistään tietosanakirjoista tai muusta kirjallisuudesta, kunnes .....
Googlasin sanan "maskinfläsk" ja silloin tärppäsi:
https://archive.org/stream/frnpojkochgubb00schr/frnpojkochgubb00schr_djvu.txt

Mikäli joku lukijoista muistaa nähneensä jossain sanan "masiinaläski", olisin kiitollinen tiedosta.
Esimerkiksi Kalle Päätalon ystävät, koittakaa muistella!

Apulaisvarapääsihteeri
 
 
 
 
 
 

4 kommenttia:

  1. mistä tuo "masiinaläski" nimitys tuli?

    VastaaPoista
  2. Tarina kertoo että sian rasva kuorittiin koneellisesti (masiina), jonka jälkeen sika päästettiin kasvattamaan uutta rasvakerrosta.

    VastaaPoista
  3. Muistelo 60 luvulta..
    Koulussa rehtorimme aikaa nyt jo mananmailla maanneella oli tapana Kotalassa pitää kyselytunti jolloinka oppilaat kysyivät ja rehtori meille Uuraisten alueen perämettäläisille vastaili milloin varmana tiedostansa, milloinka taas kyseenalaistaen kysymyksen oikeellisuuden, mutta yhtäkaikki tunnit olivat mielenkiintoisia ja pitivät mielen poissa seuraavan tunnin matikantehtävä kauheuksista.
    No masiinaläskistä kysyttäessä oli varmaa tietoa että se oli Ameriikan ruoka avustuksia pula aikoina Suomeen ja vakiinnutti myös itsensä siirtomaatavara kauppa kamaksi, ollen sellaista paremmin säilyvää sekä ravitsevan herkullista ja ruokakeskusteluissa ylimmän ulkomaan tuotteen tittelin saaja sivuseutujen ja korvenmiesten sekä myöskin naisten ruokakulttuuriin.
    Purkki läskiä ja kuulemmä niin paksusta siasta leikattua ettei puukonterä lihaan ylettynyt, niin oli suurta ja makoisaa jenkkipoikien touhu ja sian kasvatus myöskin mm siellä lännellä.
    Ei se ollut siis intiaaniheimojen peminkaania, vaan suuriin peltirasioihin pakattua tuhtia ilmeisesti jotenkin esikypsennettyä sian laardia.
    Eka kerran törmäsin masiinaläski nimikkeeseen kenties suomen parhaassa poikain seikkailu kirjassa(mikseipä tyttöjenkin) A.E Ingmanin "Rimpisuon usvapatsaassa" missä sankarit Matti ja Jussi pohtivat ohimennen tuota samaa asiaa mitä kysyjätkin.
    Toinen kerta Vento Virtalan 1800-1900 luvun taitteen uittomuistelmissa "Uitos ollaan" missä miehet uittivät kevätjäiden joukossa tukkilauttoja koskia ja purojokia pitkin Killinkosken ja Ähtärin korpimailla ja uiton lomassa ruokaillessaan nauttivat paksuina siivuina mustan kahvin ja ruisleivän kera tuota taivaallista Ameriikan silavaa saaden uutta voimaa kintereisiinsä ja tehoa hauiksiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omasta ja edustamani järjestön puolesta haluan lausua suuret kiitokset mainiosta kirjoituksestasi.
      Lisäksi vielä erikoiskiitos siitä, että palautit mieleeni tuon nuorena lukemani kirjan "Rimpisuon usvapatsas".

      Poista